Junakin viimein tuli. Laiturille päästiin metallinpaljastimen, laukkujen läpivalaisun ja lipuntarkastuksen kautta, kuten Barcelonassakin oli ollut. Vaunu sattui juuri kohdalle ja sisään astuttiin. Ja niinhän siellä nökötti kaksi naisihmistä meidän paikoillamme. Heidän oli kovin vaikea uskoa sitä, että paikat todellakin olivat meidän, eivät heidän. Heidän paikkansa olivat viereisessä vaunussa. Jotenkin nihkeästi senkin jälkeen, kun asia oli jo selvinnnyt, ryhtyivät nousemaan ja tavaroitaan sangen hitaasti keräämään. Sanallakaan eivät pahoitelleet tms., vaan pikemminkin näyttivät asenteellaan, että meidän syytämme tämä jotenkin oli. Ehkä emme heidän mielestään tuohon vaunuun kuuluneet. Itse asiassa meidän ei ollut kyllä aikomuskaan alun perin sinne kuulua. Se nimittäin oli 1. luokan vaunu. Leveät penkit ja runsas jalkatila. Ilmeisesti kakkosluokka oli ollut täynnä ja setä myi meille liput tähän. Kuitenkin edullisemmin, mitä oli itse netistä katsottu, joten kelpasihan tuo. Ja kyllä, oli ihan kunnolliset eväspalvelutkin, kuten oli ollut Barcelonankin junassa. Renfe on hoitanut hommansa varsin laadukkaasti.
Tässä jotain matkan varrelta. Kaunis tuo reitti oli, kuten ystävämme olivat kertoneetkin. Jollain nettisivulla näytti lukevan, että yksi Euroopan kauneimmista junareiteistä. Siihen en ota kantaa, koska enpä juurikaan ole junalla Euroopassa kuljeksinut.
Ajankuluksi lehteäkin lueskeltiin. Jotain ne jihadisteista ja Santiagosta ja alertista siinä jutussa puhuivat. En osaa enempää tietää.
Madrid, viimeinkin edessä. Tästä sitten metrolippua ostamaan. Onnistui, kun kysyy apua. Olisi varmaankin onnistunut ilmankin apua, mutta miksi sitä ei kysyisi, jos sitä on tarjolla?
Ystävällisesti meidät vastaan otettiin ja huoneeseen päästiin. Ei sitten sen pahemmin ruvettu kuienkaan majoittumaan, ei edes suihkuun menty. Vessanpönttö ei lopettanut vuotamistaan, vaikka sitä miten ränkkäsi. Valui jo meidän mennessämme huoneeseen, joten tämä ei ollut itse aiheutettua. Menin sanomaan respaan asiasta ja mies lupasi tulla 10 minuutin sisällä katsomaan. Kun häntä ei ruvennut kuulumaan, kävin uudelleen respan vieressä näyttäytymässä. Sitten kiirellä tuli mies vuorostaan pönttöä rassaamaan. Ei onnistunut lakkauttamaan vuotoa, mutta lupasi uuden huoneen, kun sitä pyydettiin. Hotellin ravintola ei ollut vielä auki, joten kyseltiin ruokapaikkaa jostain läheltä. Kuulemma ihan vieressä oli, siispä sinne.
Olihan siinä, ihan kivan näköinen paikka. Ilmeisesti siellä kuitenkin oli jonkinlaiset perhejuhlat meneillään, ehkä häät. Henkilökunta ei kuitenkaan osannut yllättäen muuta kuin espanjaa, eikä meille oikein osanneet selittää, miksi emme saaneet mennä syömään, vaan käskivät pois. Itse päättelimme tuon perhejuhlajutun. Menimme sitten ulos istumaan yksille. Antoivat meidän olla, vaikka ilmeisesti sekin alue oli samaan juhlaan kuuluvaa ja liinoja sinne vaihtelivat. Käytiin sitten hotelleilla toteamassa, että uusi huone saatiin edellisen vieressä. Henkilökunta olisi toki voinut siirtää tavaramme, niin on ennenkin tapahtunut, kun huone on vaihdettu. Nyt kuitenkin itse rinkkamme nostettiin. Eipä tuo nyt suuri vaiva ja valittamisen aihe ole. Halvasta huoneesta tässä kuitenkin on kyse, vaikka hotelli ilmeisen laatupaikka muuten ainakin ulkonäkönsä puolesta oli.
Käytiin sitten kylällä syömässä. Hyvää ruokaa löytyi, vanhempi mieshenkilö, todennäköissti paikan omistaja, osasi hyvin englantia. Jälkiruuan kohdalla jotain emmin ja hän päätti tehdä specialin - kahvia ja jäätelöä. Kuuma päivä oli, terassilla oli automaattinen vesisumun suihkutus asiakkaita viilentämässä. Samanlainen oli ollut siinä perhejuhlapaikassa, mutta siellä me ei tajuttu sen kuuluvan asiaan, luultiin kasvien kasteluun liityväksi ja väärin suunnatuksi. Turisti oppii...
Paluumatkalla yksi kätkö pusikosta, toistakin haaveiltiin, mutta sen verran kookkaita mustia ampiaisia, vai mitä olivatkaan, pörräsi ympärillä ja koirakusettajia parveili joka suunnassa, että päätettiin sitten palata nukkumaan. Vielä nettiä yhden kuppilan kautta katselemaan, vaikka olihan tuolla hotellillakin netti. Kuppilassa ei niin helposti kuitenkaan se wifiin kirjautuminen onnistunut. Henkilökunnan tyylikkäästi pukeutuneet vanhemmat mieshenkilöt vuoron perään kävivät kertomassa, mikä verkko, mutta ei heillä ollut mitään käsitystä itsellään sen enempää siitä, mikä on heidän verkkonsa oikeasti, puhumattakaan salasanasta. Kiivaasti siitä keskenäänkin neuvottelivat ja hakivat terassilta kolmannenkin mieshen talkoisiin mukaan. Hän (lieneekö ollut omistaja vai asiakas) kuitenkin osasi oikeat sanat, kävi kertomassa ja palasi sitten opastamaan henkilökuntaa.
Me lähdimme nukkumaan herätäksemme aamulla aamupalalle (josta oli maksettu erikseen). Hyvää se oli ja sillä pärjäsi. Ilmainen lentokenttäkyytikin oli, me, yksi toinen pariskunta ja nuori pappi. Risteyksessä vierelle seisahtui auto ja jotenkin kuskimme tiesi, että sen kuskilla on asiaa. Tahtoi tietää, miten lentokentälle mennään ja kun terminaali oli sitten sama kuin meillä, kuskimme pyysi seuraamaan. Hiukan oikoteitä mentiin, mutta ilmeisesti perässä tuo pysyi.
Kentällä oli pitkät jonot ja aika huonosti baggage drop eroteltu. Aikamme turhaan muiden mukana seisoskeltiin, ennen kuin aukeni väylä ja päästiin jättämään rinkat. Lähtöselvitys oli jo netitse tehty. Rinkat oli teipattu sadesuojan sisään, ennen kuin huomattiin, että tällä kentällä olisi ollut kelmutuskonekin. No, ilmastointiteippiä oli mukana kannettu mm. tätä varten ja olisihan tuo kelmutus jotain maksanutkin, joten tavallaan ihan hyvin.
Koneeseen ja kohti kotimaata. Tavarat oli chekattu Jyväskylään saakka ja sinne ne tulivatkin yhtä aikaa meidän kanssamme. Kyyti kotiin järjestyi, siellä oli noutaja odottamassa :) Kiitos hälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti