Hajanaisia mietteitä

Olenko mä jotenkin outo? Vaikka tuossa ihan tämän blogin alussa tämän vallan pyhän vaellusidean syntyessä kovin rupesin itsekin jopa varusteluetteloa kyhäämään, nyt on sellainen olo, että hei, ihan oikeasti, onko se nyt niin kertakaikkisen hankala homma mennä ja kävellä paikasta toiseen? Menee sinne mistä haluaa lähteä ja kävelee eteenpäin sitä suuntaa kohti, mihin haluaa päästä - eikö se ole siinä? Ja silti kyselen itsekin asioita tuolla naamakirjassa tähän liittyen. Mutta onko tämä siis joku suoritus? Vai haaste? Vai itselleen asetettu tavoite, josta selviää, miten selviää? En minä tiedä.

Ja onko minulla muka joku kiire? Tiedän (tai ainakin uskon), että kyllä minä selviän siitä n. 25 km/päivä ihan "hyvin". Toisaalta...miksi pitäisi olla joku päivätavoite, jos ei ole mitään aikarajaa? Ei ole sitä paluulippua ostettuna.

Hiukan jännittää se, millaista maastoa edessä on. Oletettavasti kuitenkin jonkinlaisia reittejä, ei mitään umpipöpelikköä, jos kerran laumoittain ihmisiä siellä läpi vuoden taivaltaa. Oikeastaan tarkemmin sanottuna se maasto itsessään ei ole se jännityksen kohde, vaan maaston mahdollinen jyrkkyys. Tänään postilaatikkoon oli ilmestynyt kartta, joka kertoo kaikkea jännää. Mm. sen, että voi olla tiedossa yksi pidemmänpuoleinen polvitesti alamäen muodossa. Joku paikallinen kävelysauvakauppa saanee minusta jossain vaiheessa asiakkaan.

Jotkut asiat tuppaavat ihan vain joskus ärsyttämään enemmän tai vähemmän. Yksi niistä on "kaanaankieli". En ole koskaan oppinut käyttämään juuri missään asiassa sitä termistöä, millä ymmärrettävät asiat sanotaan jotenkin vaikeasti alan omalla kielellä. En töissä, en seurakunnassa, enkä näissä pyhiinvaellusasioissa. Miksi ei voi puhua majapaikasta, kun tarkoitetaan majapaikkaa? Mitä sitten, jos ne paikalliset omalla kielellään puhuvat alberguesta vai mikä se nyt olikaan? 

No, nyt on kyllä heti mainittava yksi poikkeus, joka varmaan vahvistaa säännön...kyllä minä sujuvasti laitan storeen, "riifressaan",  ja käytän live mappia. Ei noiden geokätköjen kanssa tule mietittyä kotikielistä sanaa, johtunee varmaankin siitä, että sovellus on lontoota ja toisillemme näillä termeillä puhutaan. Kaipa sitä jollekin ulkopuoliselle puhuisi vaikka sivun päivittämisestä tai tallentamisesta.

Sitä paitsi ne kengät, joita viimeksi hehkutin...ne eivät lähde mukaan. Kevyemmät lähtevät. Kumma se on, jos näissä kotikivikoissa lenkkarimallisilla pärjää ja tienlaitaa niillä jaksaa kulkea, mutta ei sitten jossain kesäulkomaassa varjellu nyrjähdyksiltä liian kevyen kengän vuoksi. Melko monta kertaa olen meinannut kompastua vaelluskenkään, koska siinä vaiheessa, kun luulen jalkapohjan jo maata tapaavan, onkin vielä paksu kengänpohja välissä. Joskus hankin paljasjalkakengät, niillä varmaan tykkäisin kulkea.

Että tällaista.