Horinvuorelta silloin tähyiltiin itään päin ja yritettiin joitakin mäennyppylöitä kartalle sijoittaa. Ei tainnut osua ajatelmat oikeisiin mäkiin, mutta käytiin kuitenkin ihan mielenkiintoisilla pikkuvuorilla. Tässä ensin Patavuoren antia. Nämä kallionkolot eivät vain lakkaa viehättämästä
.
Patavuoren kivikot viehättävät näköjään myös kärmeskansaa. Ylös mennessä itse hätkähdin yhtä lieroa, joka luikerteli karkuun, ennen kuin sain kaivettua kameran laukaisuvalmiiksi. Paluumatkalla siippa kiljahti, kun oli astua tämän yksilön päälle. Noinkohan tämä oli hiukan kohmeessa ilta-auringon säteiden hiipuessa vai oliko muuten vain päättänyt jäädä paikoilleen. En rohjennut sorkkia ja tarkistaa, hengittikö kaveri. Kuvan sentään sain.
Toinen iltakävelyn kohde oli Ilvesvuori siinä Horinvuoren vieressä. Koloja sielläkin.
Ja pystysuoria seinämiä.
Joissakin kohdissa oli ilmiselviä portaita. Pitihän niitä vähän kokeilla.
Vaikea käsittää, että näitä kallionkappaleita on aikojen saatossa saattanut kasautua tällä tavalla näpäkästi toistensa päälle. Ihan kuin joku olisi tiilitornia tuonne alle ensin rustannut. Ja nuo värit! Kyllähän ne tietyy hiukan vääristyvät, taitavat nämä olla HDR:llä napsittuja. Mutta silti!
Jospa huomenna taas pääsisi jonnekin käymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti