Keskiajalla oli helppoa

Tällä hetkellä olen kallistumassa sille kannalle, että mitäpä sitä mitään kummallista mukaan sinne etelänkävelylle pakkaamaan. Jos haluaa vähällä selvitä, vähällä kyllä selviää. Jos päivällä kävelee ja hikoilee, alkaa haista. Paita on siis pestävä illalla ja seuraavaksi päiväksi pitänee varuilta olla toinen, jos nyt kovin kostea keli on, eikä eteläeurooppalaisessa ilmastoidussa, mukavasti lämmitetyssä hometalossa satu pyykki yhdessä yössä kuivumaan. Jos illaksi on joku muu vaate, se riittänee. Kun vaihtaa paikkaa likipitäen joka ilta, ei kukaan pääse sanomaan sitäkään, että kamalaa, tuolla eukolla on TAAS sama vaate päällään. Paitsi kaikki ne muut kulkijat, jotka tallaavat samaa tahtia samaa reittiä. Shortsit päivälle ja shortsit illalle, pitkät kuivalle ja pitkät märälle kelille. Sukkia ja kalsareita ja jotain lämmintä. Yöksi ehkä jotain muuta kuin päivävaate, että kykenee vielä loppumatkastakin makuupussiinsa ryömiä yökkimättä omalle hajulleen. No, näitä varusteitahan minä jo jossain tekstissä pohdin. Lakkaan toistamasta itseäni. Mutta vähällä yritän selvitä. Sellainen ajatus ainakin tänään.

Kengät on hiukan aikansa eläneet, tuntuvat kastuvan sateessa, vaikka kalvokengät ovatkin. Voiko kalvot vanhentua? Ei noilla suunnattoman paljon ole kävelty, eikä niissä reikiä ole, mutta vuosikausia vanhat ovat kuitenkin. Ei niissä kuitenkaan sukat niin paljon kastu, että lattiaan märkiä jalanjälkiä jäisi. Ja ensimmäiset hiertymät ja rakot on tänä keväänä juuri noilla hankittu, joten mitäpä sitä niiden tilalle uusia hankkimaan? Sanovat, että kengät kastuvat joka tapauksessa - hengittävät kengät kastuvat sateessa ja kalvokengät helteellä sisältä päin. Mun tuurillani keli on joka tapauksessa kenkieni vastainen, joten väliäkö silläkään? Tulin siihen tulokseen, että kenkiin en nyt investoi. Ehkä uudet pohjalliset saatan raaskia hankkia. Compeedia on jo.

Sadehousuja mulla ei (vielä) ole. Mutta...tuskinpa edes pohjoisessa Espanjassa kesäkuussa päivällä kovin kylmä on. Jos mulla on sellaiset housut, millä olen parit sateet Suomessa pärjännyt huhtikuussa paleltumatta, vaikka ne periaatteessa kastuivatkin, enkös minä niillä pärjää tuollakin? Sitten kun sade loppuu, kuitenkin vaihtaa kuivat kamppeet ja jättää nuo repun reunaan kuivumaan. No, kyllähän niistä märistä housuista valuu vettä kenkäänkin siellä sisäpinnalta, jos läpimäräksi kastuvat. Toisaalta - mitä väliä silläkään on, jos ne kengät itsekin kastuvat?

En haluaisi tuhlata rahaa sellaiseen, mitä en ehkä välttämättä tarvitsekaan. Sitä paitsi inhoan kauppoja.

Mutta sitten ne välttämättömät asiat: On pakko päästä kirjoittamaan tänne ja naamakirjaan! Läppäriä en rupea kantamaan mukana, mutta jos sellaisen kevyen bluetooth-näppiksen raaskisi hankkia (olettaen, että se osaa mun kännykkäni kanssa kommunikoida). Sitä seuraava hankinta saattaakin sitten olla aurinkokennolaturi. Tuossa juuri naamakirjaryhmässä kyselin kännyköiden lataamisesta majapaikoissa ja yksi kokenut kulkija suositteli pistorasioiden suosion vuoksi omavaraisuutta virransaannin suhteen. Onhan meillä olemassa virtapankki, pärjäähän silläkin jonkin verran, mutta...sitäkin pitää ladata sieltä seinäpistorasiasta ainakin joskus.

Pakkaamisideologian ongelman ytimessä tässä siis ollaan. Oli niillä keskiajalla helppoa, kun ei tarvinnut tällaisia pohtia.