torstai 4. kesäkuuta 2015

Jotain vain

Kun ei nyt mitään muutakaan ole tässä tekemistä, kokeilen, pysyykö lentokone ilmassa, jos täällä käyttää bluetoothia. Eli jos tämä rakkine on tullut hallitsemattomasti alas, se saattaa johtua minusta. Voi se johtua siitäkin, että eivät millään meinanneet saada tankkausletkua kiinni tuohon koneen siipeen. Poika yritti ja yritti ja siirsi viimein koko polttoainerekkaansa, että paremmin osui. Ehkä sitä ainetta sinne viimein meni sopiva määrä. Lähtö viivästyi muutenkin, periaatteessa kyllä kone oli laskeutunut muutaman minuutin etuajassa. Kovin hitaan oloisesti näytti toimivan matkalaukkumiehet. Ehkä ne hihnat vain ovat hitaita koneeseen ja pois, mutta ...ehkä heillä oli joku hiljainen mielenilmaus meneillään. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa myöhässä lähdettiin, kuinka paljon, en tiedä. Mustamaijakin näytti kiitoradan reunamilla hääräävän.
Kotona punnitsin itseni ja romuni. Meidän vaaka väitti mun repukkeen painoksi 10,2 kg. Kauhistuttavaa, miten voi yks yöpaidake painaa monta kiloa!!? Joku fiba siinä tuli, koska lentokentän lukemat olivat 7,8 kg. Pari kiloa liikaa siinäkin, mutta ehkä se siitä vajenee, kun on käytetty kaikki rasvat ja syöty lääkkeet. Sitähän en ajattele, että pitäisi jaksaa vedet ja eväätkin kantaa. Puhuvat, että sopiva paino olisi 10% omasta painosta, joten jos tässä lihottaisi itseään parikymmentä kiloa, saisi huoletta kantaa sen mitä tarttiskin. Ja joo. Polvet tykkäisivät. Ehdottomasti. Jo se 200 m bussipysäkiltä Pihlajiston ABC:lle, mistä Hieno Mies, Ystävämme, meidät nappasi Letukkaansa ja nakkasi kentälle, tuntui koivissa. Saapas nähdä, miten ämmän käy. Ehkä laitan repun takislla menemään Ivarille Santiagoon säilytykseen ja kävelen keskiaikaisittain ilman sen kummempaa omaisuutta.
Blogger ei suostu julkaisemaan mitään. Tämä on nyt kuudes kokeilu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti