Eilisen vaihtoehdot olivat joko pakata tai painua metikköön. Pakkaaminen on ikävää, metikköön painuminen ei. Ei siis ollut kovin vaikea valinta.
Tuossa omalla "takapihalla" on pari pikkuvuorta, jossa on tullut kuljeskeltua muutaman kerran. Näköjään kuitenkin aivan liian vähän, koska eilen nähtiin aivan suunnattoman upea lohkare, jonka olemassaolosta ei ole ollut mitään aavistusta. Olisi mitä parhain kätköpaikka, mutta harmillista kyllä, seudun toistaiseksi ainoa kätkö on liian lähellä.
Jollain lailla täytyy olla ihmisen vinksallaan, kun viehättyy näistä kivistä. Toisaalta on hyvä, että niistä pitää, koska niitä täällä on.
Yhden päällä istuessa voi tuijotella kotilammelle.
Mutta eipä tässä nyt muuta. Tänään on kai pakko sitten pakata, jotta tietää, puuttuuko jotain oleellista. Toisaalta, passi on, maasta pääsee siis poistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti