Barcelonasta Burgosiin 3.-5.6.2015

Yritänpä nyt koota caminon vaiheita edes jonkinlaiseen järjestykseen näin jälkikäteen. Täytyy myöntää, että oikeasti harmittaa, etten onnistunut "ajantasaisesti" tätä hommaa hoitamaan. Ei yksinkertaisesti riittänyt voimat tekniikan kanssa tappelemiseen matkan varrella, mutta nyt kotikoneelta ehkä paremmalla menestyksellä jotain voisin saada aikaan. Suurin osahan tietty on jo naamakirjassa julistettu, mutta väliäkö tuolla. Ja on teitä naamakirjattomiakin, joille kovin suureen ääneen julistin, että blogista sitten voi seurata, mitä meille tapahtuu. Nyt yritän. Kesäkuun 3. päivän illasta alkaen siis...

Kummasti sitä päästiin Barcelonassa lentokentältä hotellille, vaikka meinasi pieniä ongelmia ensin tuottaakin. Ensin ilmaisbussilla terminaalilta siihen kylää lähinnä olevan terminaalin eteen. Ihan hyvä, ettei lähdetty kävelemään sitä matkaa, sen verran pitkä näytti sitten olevan. Kävellen kuitenkin haluttiin hotellille, eikä millään maksullisilla, koska kävelemään oltiin tultu. 

Jonkin aikaa siinä kentän ulkopuolella ihmeteltiin ja karttaa katsottiin. Ei näyttänyt mitään turhan selkeää reittiä olevan kentältä pois - ilmeisesti ihmiset eivät lentokentiltä yleensä kävele minnekään. Sitten iski epäilys, että mitäs, jos se majapaikka sulkeekin ovensa, ennen kuin ollaan perillä? Taksi ehkä sittenkin, siispä takaisin....Sanottiin kuskille osoite, kuulemma vähintään 20-25 euroa tuolle 3 km:n matkalle - ei tasan tarkkaan makseta! Siispä sisälle terminaaliin tarkistamaan, olisiko siellä ilmainen netti ja olihan siellä. Varmistettin, että on auki 24h tuo maja. Taksikuskilta sitten ohjeita sopivasta kulkureitistä kyselemään, koska ei mitenkään päin näyttänyt kovin selkeältä kävellen poistuminen tuolta. Olisi ehkä pitänyt tajuta, että taksikuski harvemmin itse  on kävellyt kentältä minnekään, joten hän neuvoi sen reitin, mitä ajaisi. Ja väsynyt turisti uskoi, ajattelematta itse. Kerrankos sitä puoli yhdentoista aikaan illalla rinkka selässä seikkailee barcelonalaisen autobanan rampeilla ja loikkii kaiteiden ja haisevien ojien yli. Tuntee sitä itsensä vähemmälläkin tyhmäksi, mutta viimein perille kuitenkin päästiin ja yö sujui. 

Aamulla askelta kohti juna-asemaa. Yksi kätkö piti matkalla hakea. Siinä lähellä kulkija oli vielä reipas ja polki pätkän.

Liian vähän ihminen matkustaa, kun ensin piti kysellä, miten ostetaan lippu Barcelona-Santsille (no siinä automaatisssa luki jotain muuta), sitten meitä opastettiin, miten päin se lippu siihen koneeseen laitetaan, että eteenpäin pääsee (no joo, aina itse räkytän tuolle siipalle, että niissä parkkitalolipuissa ja muissa on nuoli, joka kertoo asian...) Sitten piti varmistaa, että tältäkö laiturilta (ei lukenut siinä mitään!)... Päästin kuitenkin sinne, minne haluttiin.
Aikaa oli, eikä vielä kilometrejä hartioita painamassa, joten yhdessä puistossa käytiin ihastelemassa ihan vekkulisti leikkipuiston viereen piilotettua kätköä. Aikansa siinä meni, ennen kuin kätkön paikka hoksattiin. Nopeastihan sen siitä piilostaan ulos sai, mutta sitten pitikin väijyä, että saataisiin takaisinkin. Muutama mummo nimittäin kerääntyi juuri sillä hetekllä läheiselle penkille toisiaan tapaamaan ja harjoittamaan keskenään jonkinalista vuorovetoista puistoaamujumppaa. Piti tekeytyä olemaan äärimmäisen kiinnostunut erilaista puiston puista ja puskista.

Toinen tuolla suunnalla havittelemamme kätkö oli hivenen liian vilkkaalla paikalla, että sitä olisimme vakavasti voineet edes yrittää etsiä. Siispä ruokapaikan kautta asemalle junaa odottamaan. 

Rinkat läpivalaistiin ennen laiturille pääsyä ja liput tarkistettiin siinä samassa rytäkässä. Konnari ei ollut niistä enää kiinnostunut missään vaiheessa.

Hienoja ovat espanjalaiset junat. No, kaipa niitä toisenkinlaisia löytyy, mutta ainakin nämä pitkänmatkanvekottimet olivat vallan viihtyisiä. Ravintolavaunukin löytyi, tässä tarjontaa hintoineen. Vähän kuin VR?

Välillä hankkiuduin toiselle puolelle käytävää tiirailemaan tarkemmin ikkunasta. Samalla siippa perehtyi Renfen informatiiviseen tarjontaan.

Auliisti jakelivat kaikille matkustajille myös nappikuulokkeet siltä varalta, että tarjolla oleva elokuva olisi kiinnostanut. Ei tullut noita kokeiltua, eikä niistä sinänsä suurempaa iloa olisi ehkä ollutkaan, koska dubbaavat kaiken espanjaksi. Siinä varmaan suurin syy kansan - nuoremmankin väen - liki täydelliseen englannin kielen osaamattomuuteen.

Tässä niitä ikkunanäkymiä.

Junassa oli pari tätiä, jotka kävelysauvoista päätellen olivat matkalla vaeltamaan. He olivat ensihavaintomme niistä ihmisistä, jotka vaelsivat kantaen mukanaan vain päiväreppua. Ainakin niin päättelilmme, koska molemmilla oli mukanaan matkalaukut. Sellaisen kantaminen tai vetäminen perässään ei liene kovin järjellistä.

Burgosista ei menoillalta ole muita kuvia, kuin tämä unikko. Armas siippani tosin kuuli minun puhuvan puliukosta, kun henkäisin kukkasen nimen ääneen ja kumarruin sitä kuvaamaan.

Olimme varanneet ensimmäisen illan majan jo etukäteen ihan siksi, että voi jotenkin rauhassa lähteä tutustumaan tuohon pyhiinvaelluksen hämärään maailmaan omine käytänteineen. Löysimme oikean paikan kohtalaisen helposti, mutta pari ajatusta vaati, ennen kuin meillä oli avain kourassa, puhumattakaan siitä, että olimme päässeet huoneeseen saakka. Avain (tai pikeminkin avaimet) haettiin kerrostalon sisäpihan puolelta, aukion laidalta olevasta baarista. Niillä sitten yritimme päästä majapaikan alaovesta sisään, onnistumatta. Siihen sitten pyyhälsi jostain vallan kiireinen mies, joka kuitenkin katsoi parhaimmaksi auttaa poloturistia ja opasti meidät sisälle. Yksillä avaimilla yksi ovi, toisilla toinen ja kolmansilla sitten kolmas. Voi olla, että ilman apuaan etsisimme vieläkin oikeaa reittiä huoneeseen. Joka tapauksessa olimme perillä kaupungissa, josta seuraavana aaumuna lähtisimme kohti määränpäätä.