Mitä varten ne ovat laittaneet nuo espanjalaiset kaupungit niin kauas toisistaan? Ja mitä varten ei joku pyhimyspoliisi ensin punnitse ihmisen ajatuksia ja ohjaile suunnittelemaan asioita hivenen pidemmälle? Mitä nyt sitten sen Barcelonaan saapumisen jälkeen pitäisi oikeasti tehdä? Olisiko sittenkin ollut fiksumpaa lentää Madridiin ja hankkiutua sieltä Leoniin? Ehkä sellainen 300 kilometrin kävelymatka (Leon - Santiago de Compostela) olisi tällaiselle aloittelijalle sopivampi rutistus kuin 700 km? Ja toisaalta - onko sillä oikeasti väliä mistä kävelee minnekin? Jotenkin hassulta tuntuu, että erilaisten blogien ja palstojen mukaan moni menee Pamplonaan ja sieltä sitten taksilla vuorten yli Ranskan puolelle "reitin alkupisteeseen" kävelläkseen sitten omin jaloin takaisin Pamplonaan ja siitä eteenpäin. Jotta tulee koko reitti käveltyä. Mikä koko reitti? Kuka sen alkupisteen määrittelee? Tuolla logiikalla pitäisi lähteä oikeasti täältä kotisohvalta liikkeelle ja jatkaa niin kauan, että on tullut sinne pyhiin oikeaoppisesti vaellettua. Veikkaan, että jo ennen Toivakkaa alkaisi olla enemmän arkisia ajatuksia mielessä.
Toisaalta, kuka estää aloittamasta reissua vaikka auton vuokraamisella? Onhan niitäkin puljuja, joissa voit vuokrata allesi kulkupelin yhdestä kaupungista ja palauttaa se toiseen. Voisi siinä sitten etsiskellä alkumatkasta parin päivän verran geokätköjä, koska veikkaan, ettei varsinaisen kävelysession lisäksi kovin laajoja syrjähyppyjä jaksa minkään kätköjen perässä enää tehdä. Junalla ja bussillakin pääsee, ei kukaan kiellä viettämästä ensimmäistä päivää joukkoliikennevälineessä.
Joten eiköhän tämän ehdi ennen kesäkuuta jollain tavalla ratkaista.
Aamun ilonaihe oli 500 g! Jos pitäisin kiinni pakkausperiaattesta, jonka mukaan saan pakata mukaan sen verran painoa, minä ehdin ennen lähtöä kropastani pudottaa, saisin jo yli puoli tyhjää reppua kannettavakseni! Vielä suunnilleen kilo pois, saisin oikean rinkan selkääni, tosin tyhjänä senkin vielä.
Eilen tuli toimittua omaa luontoa vastaan ja heittäydyttyä shoppailun lumoihin. Melkein 60 € hurahti, mutta tuli sillä rahalla ostettua 800 g vaatteita. Tuossa määrässä on sentään kuusi eri vaatekappaletta (kevyitä, nopeasti kuivuvia, kolme niistä jopa normaalin värisiä). Hämmentävää on se, että tuli tehtyä Sulo Vilénit ja ostettua neljä juoksupaitaa, koska halvalla sai. Elämäni ensimmäiset "juoksupaidat". Ehkä sittenkin on osallistuttava siihen Pamplonan härkäjuoksuun...? Sitä paitsi ei taida olla normaalia ilmoittaa vaateostoksiaan grammoina.
Kääpiökokoiset kesämakuupussitkin on tilattu, koska edelliset ovat jo itsessään liki rinkan kokoisia, painavat ja kaiken lisäksi haisevat. Vuosien säilytys mökillä on tehnyt tehtävänsä. Kun ne tulevat, pitänee ruveta nukkumaan olohuoneen lattialla. Hyvä on ihmisen tottua ikävään makuupaikkaan jo ajoissa. Tuntuupa oma sänky sitten joskus kotiin palatessa entistäkin mukavammalta. Ainakin olettaen, ettei onnistu salakuljettamaan mukanaan kotiin espanjalaista ludeperhettä. Tai joitain pyhiinvaeltavia täitä. Tai jotain silsaa tai sienätä jostain yleisestä suihkusta.
Ehkäpä hankintalistalle on laitettava varvastossut. Enkä taatusti ala nukkumapaikan suhteen pelleilemään, ennen kuin on pakko.
Milloinkaan tässä huushollissa ei pakkaamista ole ruvettu suunnittelemaan näin aikaisin. Yleensä ensimmäiset ajatukset pakkaamisen ärsyttävyydestä lausutaan ääneen pari päivää ennen lähtöä ja sitten edellisenä iltana kursitaan kokoon kaikki tarvittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti