Pakon sanelema lisätavoite

Onhan tämä mielessä ollut jo idean ensimetreistä alkaen, mutta tänä aamuna jotain vaelluskuvausta lukiessani näky oli kirkkaana edessäni: Kuinka tällä reisilihaksistolla varustettu polvivaivainen naisihminen tulee ikinä selviämään espanjalaisesta mesetapuskapissistä? Kotimetikössäkin on pitänyt hankkiutua nojalleen jotakin kiveä tai männynkäkkärää vasten, jotta on moisesta toimituksesta pakkotilanteessa selvinnyt kintuilleen kuseksimatta. Tuolla reissussa lienee yhtenä ongelmana jo se, ettei niitä puskia välttämättä kovin tiuhaan eteen pölähtele. Tyytyväinen saa siihenkin olla, jos ne jonkinmoista näkösuojaa tuovat, varsinaisesta vankasta nojailurungosta ei kannattane haaveilla.

Nyt on siis toinenkin tavoite: Tämän akan reisilihakset saavat luvan kesän alkuun mennnessä sen verran vahvistua, että suistumatta jaksaa riittävän kauan ja riittävän alhaalla kykkelehtiä. Polvinivelet eivät tule kokonaan koukkuun enää näillä nivelpinnoilla menemään, mutta mitä lihaksilla on pelastettavissa, se pitänee yrittää pelastaa. Ja eikös käsipainoista ole suuri apu reisilihasten treenissä? Ne nimittäin nostin tuohon näkösälle, kun en muuta keksinyt.

Helppohan se on noiden kaksilahkeisten nestevajennukselle mennä silloin kun tarvitsee! On noita toki apuneuvojakin tämän epäoikeudenmukaisen miesten ja naisten välisen eron häivyttämiseen  (esim. http://www.go-girl.com/ , joskus olen nähnyt jonkin pahvikourumainoksenkin), mutta jotenkin tuntuu, että tuo lihastenhankkimistavoite on hivenen järkevämpi. 

Tietysti jos huolehtisi siitä, että nestehukka iskee, välttyisi tältäkin ongelmalta.

Viehättävä blogitekstin aihe, eikös vain? Eipä tässä muuta tällä kertaa.