Pyhissä mietteissä?

Kaikki alkaa jostain -  esimerkiksi menolipun ostamisesta. Kun ihminen potee kroonista matkakuumetta, ei olo helpotu, ellei ole jotain suunnitteilla. Aikamme googleteltiin kaikenlaista. Monesti on vannottu, että tässä iässä ollaan jo niin mukavuudenhaluisia, että mihinkään rupuhotelliin ei enää lähdetä, majan on oltava oikeasti hyvä ja ruuan sitäkin parempaa. Lämmintäkin on piisattava ja uimaan on päästävä, jos alkaa siltä tuntua. Ja auto, se helpottaa elämää! 

Nämä kriteerit toki täyttyvät seuraavallakin reissullamme: Tarkoitus on lähteä kävelemään pohjoiseen Espanjaan. Sillä tavalla...hyvästi viiden tähden hotellit ja runsaat buffetaamiaiset. Tällä kunnolla aivan loistava kesäsuunnitelma! Ylipainoa parikymmentä kiloa, nivelten takuuaika mennyt umpeen viime vuosituhannella. Selkäkin tykkää erityisesti epämääräisillä lavereilla tai lattialla nukkumisesta. Myös kylmät, kitisevät suihkut tai Pyreneiltä lirisevät vuoripurot ovat juuri sitä kylpylätunnelmaa ja biitsimeininkiä, mitä ihminen lomaltaan kaipaa. Kun ihminen vanhenee, tapahtuu ilmeisesti niin, että mukavuudenhalu muuttuu yhdessä yössä aivan varoittamatta masokismiksi.

Edessä siis ainakin osittain erilainen kesä. Kukaan ei tiedä, kuinka pitkälle suunnitelmat toteutuvat ja monestiko ne matkan varrella muuttuvat, mutta sellaistahan elämä on. Nyt on kuitenkin menolippu Barcelonaan ostettu ja ensimmäisen yön majapaikka varattu. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän auki. Tarkoitus olisi hankkiutua Pamplonaan ja jatkaa siitä kävelyä kohti lännessä häämöttävää Santiago de Compostelaa. Aivan, pyhiinvaellus. Ei siksi, että jollain opetuslapsen oletetulla hautapaikalla olisi mitään merkitystä ainakaan minulle. Ei siksikään, että erityisen hartain mielin lähtisin nöyränä kilvoittelemaan jollain merkillisellä vuosisatojen uskovia yhdistävällä reitillä. Ei siksikään, että joku kirkollinen henkilö joskus siellä perillä minulle jonkun paperin ojentaisi ja nimeni ihan tuomiokirkossa kuulijoille kertoisi.

Älkää ymmärtäkö väärin - mitään mainituista asioista en myöskään halveksi. Enemmän tämä on kuitenkin itsensä haastamista. Sen kokeilemista, mistä pystyy luopumaan ja mistä selviämään. Voihan olla, että hermo menee jo Barcelonasta lähtiessä, koska bussi on myöhässä tai varpunen kakkii sandaalille. Voi olla, että kiukuttaa, kun ei kuitenkaan ole mahdollista yhtenä kesänä koko reittiä käydä läpi (tai no, teoriassa toki on mahdollista, realistisesti ajatellen ei). Sekin saattaa käydä, että kun ollaan Pamplonassa, alkaa ottaa päähän se, että ei aloitettu sieltä "virallisen reitin" aivan alkupäästä. Niin, miksipä ei menisi jo alkajaisiksi sinne, Saint-Jean-Pied-de-Portiin, kun kerran sillä suunnalla jo on? Eihän se toisi kuin 75 km lisää käveltävää. Entäpä jos lopussa harmittaa, että aloitti keskeltä reittiä? Joopa, tällä logiikalla pitäisi ruveta tassuttelemaan ihan kotiportailta, jos tahtoisi tehdä "täydellisen pyhiinvaelluksen" Joten eiköhän tämä tämän hetken ajatelma "Pamplonasta länteen" ole ihan kelvollinen. Ainakin sillä luulisi kiirastulesta hivenen nopeammin vapautuvan, jos sellainen joskus edessä on. 

Kärsimättömyys ja päättämättömyys eivät ole hyveitä. Ei myöskään perfektionismi. Ajatuksena on, että välillä voisi pätkä kulkea bussillakin, kunhan pitää huolta, että loppupäässä reittiä on sitten taivaltanut sen säädetyn "vähintään 100 km". Hmmm...sittenkin siis sillä leimatulla kupongilla on merkitys...onko päästävä näyttämään, että jep, pyhästi on vaellettu ja apostoli Jaakob taputtaa pyhiä käsiään minun urheuteni vuoksi? Mutta mitä jos alkaa potuttaa se, että ei sitten kuitenkaan kävellyt koko matkaa? Ja voisihan tämän pätkissäkin tehdä - ensi vuonna takaisin jatkamaan siitä, mihin tänä vuonna jäi. Vaan jospa ensi vuonna tahtookin jotain muuta - tämähän jäisi silloin pelkäksi pohjoisespanjalaiseksi kyläkävelyksi. Rakot jalkoihin ja hiertymät olkapäihin turhan takia?

Pysymme siis Pamplona-ajatuksen takana. Jos ei tule sieltä ajoissa sen kummemmin lähdettyä liikkeelle ja päivät kuluvat paikalliskuppilassa päättämättömänä perfektioahdistuksessa, voihan sitten jäädä härkäjuoksua tuijottamaan ja unohtaa koko pyhimys. Juoksemaan en kuitenkaan lähde, sen verran härkiä säälin. Sitäpaitsi siinäkin kylässä on autovuokraamoja ja ihminen voi aina lähteä ajelemaan Pyreneille, jos siltä tuntuu. 

Joka tapauksessa valmistautumaan kesään. Vaivaiset 80 päivää lähtöön.

Pakkaaminenkin on aloitettu, ainakin melkein. Pitäisi hankkia S-koukkuja. Nehän toki ovat ensimmäinen ja ehdoton retkivaruste. Sanoivat nimittäin jossain, että sellaisen voi tyrkätä vaikka vessanoven reunaan ja sitten ripustaa pyyhkeen tai kalsarit. Kaupassa oli pieniä sellaisia, ei ostettu, koska ne kuitenkin olisivat liian pieniä. Eivät osaa espanjalaiset niin ohuita ovia kuitenkaan tehdä ja sitten olisi repullinen turhia koukkuja ihmisellä matkassa.

Kevyt, pieneen tilaan mahtuva ja nopeasti kuivuva retkipyyhekin olisi hyvä. Kuulemma sideharsokin toimisi, mutta ajatus vaippaan kääriytymisestä on outo. Pieniä mikrokuitupyyhkeitä saisi halvemmalla kuin isoja, mutta koska pieni on kuitenkin liian pieni, ei kumpaakaan ole tilattu. Ja jospa kangaskaupasta löytyisi halvemmalla jotain sopivaa (minäkö pihi...)?

Sadeviittakin kuulemma on tarpeen (mitä, painaako hyvä sellainen liki kilon ??? kevyempi on löydettävä!). Entäpä muu vaatetus? Kivat kevyet, joustavat pitkät housut oli Budgetissa tyrkyllä - en maksa neljääkymppiä (niin, yleensä halvemmalla saa vain kompromisseja) ja jos nyt ostan ja satunkin laihtumaan, nehän eivät pysy ylhäällä (joo, yleensä nimenomaan "satun laihtumaan", katin kontit). Nopeasti kuivuvia kevyitä paitojakin rekissä roikkui. Hinta oli hyvä, mutta värit kamalat ja jos sellaisen ostaisi, ei sitten kuitenkaan sitä laihtumista sattuisi ja siinä olisi sitten pinkit ja mintunlimenvihreät mahamakkarat kaikkien silmissä. 

Entäpä makuupussi? Kivan pieni, edullinen ja sopivan kevytkin Honkkarissa, mutta voihan olla, että halvemmalla saisi jostain vielä kevyemmän. Mitään suomimetsätelttailupussia ei nyt tähän hätään tarvita, kunhan joku peitto olisi, eikä koko matkakassa sen hankkimiseen sentään hurahtaisi. Makuualusta? Vitosen maksoi sellainen puolisenttinen, mutta onhan se ohut. Ei sillä, että sitä välttämättä edes tarvitsisi, joten siinä suhteessa se saisikin olla halpa ja kevyt, mutta...jos ostaisi kerralla hyvän, silloin sitä voisi käyttääkin. Hyvää vain ei raaski heittää pois, jos se onkin liikaa, halvan ja huonon voi. Jep, ei ostettu. Lattialla nukutaan, jos on pyhän vaellusnukkupaikan punkat täynnä.

Yksi tarvike sentään on hankittu (ehkä siksi, että käyttöä on ihan kotonakin ja edelliset hajosivat): korvatulpat! Ainakin selviää pienemmällä rinkalla, ellei muuta pakattavaa keksi. Sitä rinkkaakaan ei tosin vielä ole, koska pitäisi käydä sovittelemassa joko olemassaolevia sukulaisrinkkoja tai kaupiteltavia sellaisia. Eikä sellaista ole jaksanut tehdä.

Minun pitää jotain saada kunnolleni aikaan seuraavien viikkojen aikana. Aamuiset avantopulahdukset toki valmistavat niihin kehnoihin pesupaikkoihin, mutta kun pitäisi saada painoa pois ja voimaa jalkoihin. Neliömetrin kokoisessa avannossa ei kuitenkaan kilometrikaupalla kunnonkohotusuintia uida. Eikös se olisi hyvä kannustin, että sen verran, mitä nyt kevään aikana saa kiloja pudotettua, saa selkäänsä sitten alkukesästä pakata? Itsekurin pettäessä ja tavoitteiden karatessa kaukaisuuteen luultavasti sitten lähden pelkkä sideharsoviitta hartioillani ja korvatulpat taskussa matkaan. Eihän se haittaa, jos ei vaihtovaatteita mukaan mahdu? 

Joka tapauksessa aikomus on yrittää. Kaikkea edellä mainittua. Koska meiltä pihasta lähtevä tie on vielä niin jäässä, etten uskalla hankkiutua tuonne sulan maantien varteen tassuttelemaan ja totuttamaan jalkojani kävelyyn, on kuntopyörä saanut jälleen tulla sisätiloihin. Jo 11 km takana (tällä viikolla), ei pidä aloittaa liian suurina annoksina, eihän? Se on sentään 2 km enemmän kuin mitä tuli hiihdettyä. Kyllä minä kohta kävelen satoja kilometrejä aivan vaivatta! Tuolla toisella vaeltajakanditaatilla on sentään kunto kohdillaan, sen verran hän on nuorempiaan sulkapallon perässä viikoittain juoksuttanut.

Kuulemma rakkoja ja hiertymiä on odotettavissa jalkoihin. Pitäisikö totuttautua kävelemään paljain jaloin, ei ainakaan kenkä hiertäisi? Ei kai siellä mitään piikkipensaita tai kärmeksiä ole ihmislapsen jalkoja pureksimassa? Lasinsirujakaan ei varmasti noin pyhällä reitillä ole, eihän? Ja jos nyt jo rupeaisi paljasvarpain pihalla kuljeksimaan, tottuisi kylmäänkin, koska meidän tuurillamme joka tapauksessa on ohjelmassa Pyreneiden niemimaan historian kylmin kesäkuu. Tai joku hurritsunami pyyhkäisee koko niemekkeen yli. Räntää vihmoo ja tuuli tuivertaa kaikki pyhiinvaeltajat ihan arkiseen ojaan.

Hyvänen aika, mihin ihminen oikein on ryhtymässä.